Päätös muuttaa tuttua ja toimivaa kaavaa on ihan kamala tehdä. Haluanko? Uskallanko? Mitä ihmettä sitten tapahtuu? Ihan varmasti kaikki menee pieleen.

Kun kuitenkin itsestä tuntuu, että nyt on aika tehdä jotain muuta, sitä tunnetta kannattaa kuunnella. Avata silmät ja katsella, mistä suunnasta löytyy uusia kiinnostavia asioista. Uskaltaa tarttua niihin langan päihin, mitä löytää. Langan päihin, jotka vievät kohti muutosta ja uutta tavoitetta, jota ei oikeastaan osaa vielä edes sanoiksi pukea.

Se tuntuu oudolta, kun ei osaa selittää edes itselle, mitä on tekemässä. Alkaa vaan tarttumaan erilaisiin asioihin ja pitämään niistä tiukasti kiinni. Johonkin se polku varmasti vie. Aina on vienyt. Antaa sen nytkin viedä juuri siihen suuntaan, mihin tie viettää. Tunnetussa lauseessakin sanotaan, että tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka.

Jokainen langanpää on kuitenkin omalla tavallaan tärkeä. Jos valinta ei aivan osunutkaan oikeaan, päästä siitä vaan irti. Saattaa olla, että mukaan kuitenkin tarttuu siitäkin langanpäästä jotain, joka auttaa taas seuraavalla polulla eteenpäin. Pitää vaan uskaltaa, vaikka vapaus tuntuukin vatsassa asti.

Minä muutin kaavaa neljänkympin korvilla. Kyllästyin samanlaisena toistuvaan vuosirytmiin ja työhön, jonka arvomaailma oli ristiriidassa omien odotuksieni kanssa. Halusin jotain luovempaa ja merkityksellisempää tekemistä. Halusin oppia ja kehittyä. En suostunut tyytymään siihen, että tulevaisuus on nyt tässä.

Aloin etsimään tietoa ja halusin opiskella oikeastaan kaikkea mahdollista. Opiskelin esimerkiksi viestintää, graafista suunnittelua, palvelumuotoilua ja markkinointia. Jäin opintovapaalle, ja perustin toiminimen. Kokeilin erilaisia tapoja tehdä työtä. Tein erilaisia töitä. Tutkin uteliaana, mitä mahdollisuuksia löytyy. Sitä matkaa ja oppimista haluan dokumentoida.

Tervetuloa blogiini!